Yhdessä kohtaa Amasta huomaa AINA milloin sen kunnioitus ihmistä kohtaan on vähentymään päin. Sillä on niin selviä vaihteluita tarhasta tulemisessa että välillä meinaa mennä hermot kun en tiedä mikä menee pieleen. Hetken aikaa se jo tuli jokakerta vastaan ja jossei tullut niin riitti että antaa toiselle hevoselle leipää ja kysyy että "eiks amski ota" niin johan tultiin katsomaan.
Paripäivää sitten huomasin miten se tuli tosi vastentahtosesti, vaan jos sain muut hevoset ensin luokseni, heräsi senkin kiinnostus. Ja nyt se on pari päivää vaan jäänyt syömään. Se kyllä kuulee kun huutelen sen nimeä ja kääntyy tuijottamaankin hetkeksi ja huomaa että leipääkin ois mukana. Silti se vaan kääntää päänsä ja jatkaa syömistä.
Ja mä oon päättänyt etten mene sitä vastaan. En, En, EN! Okei mä voin mennä vähän matkaa sitä kohti että se varmasti huomaa mut, leivän ja kaverit mutta hakemaan mä en sitä ihan oikeasti enää mene. Se johtaisi vaan taas siihen että se tajuaa lähteä mua karkuun. Ja sitä mä en enää halua. Ennemmin sitten kuskaan sen kaverit sisälle ja jätän sen yksin, siitä se yleensä sitten nöyrtyy kun huomaa että kaikki muut kyllä seuraa mua.
No jokatapauksessa sain sen maaniteltua luokseni sieltä tarhasta tänään ainakin vielä ja otin sen sitten harjaukseen. Sitte talutin sen kentälle, portti kiinni ja päästin sen irti. Kasasin neljä sellasta oranssista tötsää peräkkäin ja tarkoituksena oli jossain vaiheessa pujotella niitä. Ensin kuitenkin harjoteltiin ihan vaan seuraamista. Mulla oli porkkananpaloja taskussa ja niiden voimalla se teki kyllä aika paljon kaikkea. Seuraamisen lisäksi tehtiin mm. semmosta piruetin tapasta juttua käynnissä ja ravissa (etuosa pyörii takaosan ympäri) ja sellaista että peruutan itse sen takapäätä kohti ja se väistää takapäällä ja seuraa etupäällä ja syntyy semmonen pyörimisliike. Sen se tekee tosi kivasti!
Sitte vähän seuraamista ravissa ja pujottelua käynnissä. Ravissa se ei suostunut pujottelemaan ja muutenkin ravasi niin nihkeesti ettäää. No tää oli oikeestaan eka kerta kun tämmöstä tehtiinkään joten...
Makupalojen kanssa aloitin vähän semmoista linjaa että kun tekee jutun hyvin, tulee sanallinen kiitos /taputus, otan taskusta makupalan mutta muhun tai makupalaan EI kosketa vaan heitän makupalan maahan sen eteen ja se syödään sieltä. Koska oon joskus miettinyt että miten homma muka toimii jos kädestä ei saisi antaa makupaloja mutta nyt sen huomas että se kokoajan tökki ja nuuhki mua ja mun taskuja makupalojen toivossa mutta muuttui heti paljon nöyremmäksi kun teki selväksi että muhun tai makupaloihin ei kajota ennen kun makupala on maassa ja lupa annettu.. :D
No sitte ku oli lähdön aika niin sen keskittyminen herpaantu täysin eikä se enää halunnut seurata mua. Menin sitte kentän keskelle ja viheltelin ja toistelin sen nimeä. Sitte se tuli luokse mutta aina kun koitin koskea päähän niin se käänsi päänsä pois niin hääsin sen sitten mun luota että turha tulla jossei saa koskea. Sitte se ois menny syömään ruohoa mutten antanut tehdä sitäkään enkä pysähtyä ja kävelin takaisin kentän keskelle. Aikansa kiukuteltuaan se sitte tuli ja anto koskea. :) Sitte talliin ottaan viel pari porkkananpalaa kera harjauksen ja takas ulos.
Aattelin et täytyy kyllä alkaa useammin tehä vähän maastakäsin harjoittelua kun ei toi kunnioituspuoli OIKEEN oo kohillaan nyt. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti