Pukittelu ja pään vittuiluviskominen ja ratsastuksen sijasta matkustelu ja turha köpöttely ovat takanapäin ja ollaan siirrytty kunnon reenailuun. Sen todistaa jo sekin että ensimmäisen kerran ratsastin sen hevosen hikeen vasta viikko-pari sitten. Sitä ennen ollaan todellakin vaan köpötelty ja Amanda on taistellut tietään johtajuuteen, niin lauman kuin minunkin suhteen. Ja kyllähän me vallasta taistellaan välillä vieläkin, nykyään vaan minä satun voittamaan.
Ja mitä ratsastukseen tulee, on siinäkin aikapaljon kehitystä huomattavissa. Ennen mentiin pää ylhäällä hyppien, pukitellen ja peruuttaen. Ratsastajaa ei kuunneltu mutta eipä se ratsastaja mitään vaan käskenytkään tekemään. Luovuttaja siis. Muttei lopullisesti.
Nykyään kun kuljetaan niin kuljetaan kunnolla ja reippaasti. Laiskotteluun ei anneta aikaa eikä ajatuksia. Lisäksi oman istunnan käyttö ohjatessa ja hevosen tahtia säädellessä on alkanut tuntua hyvältä ja ennenkaikkea erittäin toimivalta. Esteitäkin ollaan hypätty hiukan. (:
Laukatkin on alkanut nousta kauheen mukavasti. Siis verrattuna siihen "en laukkaa ollenkaan" aikaan ainakin. Ja ollaan me sitte rentoiltukkin, käyty taluttelulenkeillä ja muuta. (:
 |
| Lampea kiertämässä. :) |
Mut palaillaan kuullaan nähdään,
♥Janita
