Joo tiedn tiedän mulla ei oo oikeen kuvia täällä hetkeensä näkynyt.. En vaan nää mitään järkeä raahata kameraa tallille esim. nyt koska ulkona sataa ja on muutenkin ällö ilma. Kamera kastuu eikä Amakaan niin erityisen kuvauksellinen näky oo sadeloimeen pukeutuneena hiukset märkänä kuten en myöskään minä. Ketään ei myöskään tasan kiinnosta tulla vesisateeseen kuvaamaan mua saatika sitten mua huvita laittaa kameraani tunniksi vesisateeseen seuraamaan meidän ratsastelua. Anteeks jos oon tylsä, hah! :D
Jokatapauksessa nyt mulla on tosi positiivinen fiilis tästä kaikesta. Alkuun olin toodella epävarma siitä olenko loppujenlopuksi edes oikea ratsastaja Amalle koska ratsastus alkoi mennä yhä enemmän ja enemmän pukitteluun ja potkimiseen eikä mikään enää pysynyt hallinnassa. Nyt kuitenkin pienen (yhä kesken olevan) "korjausprjoektin" myötä saan vihdoin olla sitä mieltä että eihän tämä niin huonosti menekkään.
Oikeanlainen tapa ratsastaa tätä vähän jääräpäisempää tammaa on kuin onkin löytynyt ja huomenna meitä eniten auttanut ihminen tulee pitämään tuntia ja mä todellakin odotan sitä. Ja mietin miten voinkaan ikinä korvata tän kaiken sille! Ja jos huomenna menee yhtähyvin kuin tänään niin oikeastaan varmaan paremmin. Koska tänään menin yksin, ilman mitään avustusta... Mut mä oon silti tosi ylpeenä nyt jaja toivon että tää jatkuu näin. :)
♥janita