Me oltiin tänään tunnilla Aman kanssa ja Imka ratsastajineen oli mukana. Oli vähän erilainen tunti, tehtiin kaikkea pohkeilla pitäen ohjat pitkinä.
Yleensä tunneilla on just koitettu saada hevonen pakettiin ja menemään hienosti koulua mut nyt koitettiin just mennä rennosti ja purkaa energiaa.
Ravatessa saatiin ohjeiksi että ohjat pitkiksi, kevyt istunta ja hevonen saa mennä omaan tahtiinsa mutta mahollisimman reippaasti. No mä arkaratsastajana olin ekaks vähän että hui mehän kaadutaan jos kaahataan mut ehei.
Sitte ku imkan kaa alettiin laukkaamaan ni alettiin koittaa laukkaa amallakin. Oon ollut jo ihan toivoni menettäny sen suhteen mut alettiin kuitenkin koittamaan. Tälläkertaa ei kuitenkaan niinkuin tunneilla yleensä että rauhallisesta harjotusravista ja sitärataa vaan ihan pitkät ohjat ja tamma sai kaahata mielensä mukaan kunhan suunta (ja tarvittaessa vauhti) oli ratsastajan päättämä. Sitte ku se tajus että ooh, mähän saan juosta ni johan mentiin. Kuivimmat alueet kentästä kyllä mentiin ja kovaa.
Välillä se alko jo hakemaan laukallekkin, päätä alemmas ja haparoi askelia vähän sinnepäin. Yhellä kierroksella se jo MELKEIN nousi, tuli tyyliin laukka-askel, pukki, ja takas raville. Tunninpitäjä sanoikin että vähän vielä hakee että pukittaakko vai laukata. Hyvältä alko kuitenkin näyttämään.
Seuraavalla kierroksella sitte kulman jälkeen se vaan nosti laukan. Mä olin iha hämmentyneenä siellä että hui, nytkö pitäis istua laukan tahtiin ja siellähän istuin. Se tuntu vaan niin hienolta ku tunsi ne laukka-askeleet ja sitte ku se pudotti takas raville ni otin käyntiin ja halasin sitä.
Mä en oo ikinä, en koskaan ennen itkenyt hevosen selässä sillain oikeesti tunteella mut nyt mä vaan halasin sitä ja parkusin siellä. :'D Muttaku se tuntu niin hienolta ku se tunninpitäjä huudahti kehuen että hei nyt nousi laukka ja vaikka mä olin luullut että mä en varmaan ikinä pääse laukkaamaan sillä nii nyt se vaan nosti sen. Ja niin helpollakin. Mut onneks mein tunninpitäjä oli iha ymmärtäväisenä ku sen jälkeen keräsin itteni ja itkunaurusekotuksena vaan sanoin jotain sinnepäin että "aina mä vaan alan parkua ku jotain tällasta tapahtuu, vähänkö tunneihminen" ja se vaan että hei ainakin huomaa että sä oikeesti rakastat sitä. Ja niin mä rakastan.♥
Eikä mua liiemmin kiinnosta miten pieni juttu tää teistä on koska mulle tää on oikeesti iso juttu. Ja vaikka laukka tulikin tavallaan ajamalla niin tuli kuitenkin. Ja sinänsä, enmä sitä sen suuremmin ajamaan joutunut kunhan ravattiin pitkillä ohjilla sitä vauhtia kun tamma halus niin ihan itse nosti laukkansa. :D Hieno tyttö.♥
Noo sit koitettii uudelleen ni laukka kyllä munmuistaakseni nousi mut sit mun lensi jalustimet jostain syystä X, seurasi pukkihyppy kohti aitaa + muutamat muut randomhyppelyt ja mä hädintuskin sain itteni pysymään siellä ilman jalustimia. Mut kunhan aidalle päästiin ja meno vaihtu käynniksi ni onnekseni huomasin pysyneeni kyydissä. :D
Sitte vielä ravailtiin ja rauhoteltiin ravia ja vähän pujoteltiin puomeja sunmuuta. Sit kunnon loppuvenyttelyt ja se oli siinä. Ihan mahtava tunti ja tunninpitäjä, varmasti meen ensviikolla uudellee!
♥janita
